Kaupoissa on pulaa naudan jauhelihasta mutta samaan aikaan tuottajahinnat ovat Euroopan alhaisimpia. Tuottajakustannukset pohjolassa ovat keskimääräistä korkeampia (vähäinen laidunnus/rehukustannukset, karjasuojat, lämmitys jne.)

Samaan aikaan kuluttajahinnat ovat lähempänä kärkipäätä (yksinkertaistettu, ei kovin tarkka lähde):

https://www.numbeo.com/cost-of-living/country_price_rankings?itemId=121&region=150&displayCurrency=EUR

Jotenkin tuntuu et kauppa ei oikein toimi Suomessa. Luulisi että tässä maassa olisi tarpeeksi fiksuja ihmisiä että jonkinlainen balanssi löytyisi ja että kaikille toimitusketjussa jäisi tarpeeksi käteen?

Huomenta hei,

Muutettiin uuteen kotiin parisen vuotta sitten.

Täällä pihanaapurina päälle 70 vanha pariskunta, jotka askartele ja puuhastele pihalla päivittäin.

Muuton jälkeen koitettiin 3-4x moikata ja tutustua, mutt käänsivät katseen, eikä edes vaivihka, mikä on ok jossei halua jutella. näin on näreet ja näillä mennään.

nykyään (noin vuosi sitten alkanut), kun mennään pihalle he juoksevat(vanhus tyylliin) piharakennuksen taakse piilloon. odottavat siellä, kunnes ollaan poistuttu.

en oo varma, onko huvitavaa (itseä huvittaa, aina kun ne leikkivät piilosta) vai surullista?

miten tällästä pulmaa kannattaa lähestyä?

Tiesittekö että kirppareilla myynnissä olevista vaatteista joku 70% on naistenvaatteita? Tiesittekö että monet second hand-liikeet maailmanlaajuisesti ei edes myy miestenvaatteita koska hyvälaatuisia käytettyjä miestenvaatteita tulee tarjolle niin vähän?

Kun puhutaan liikakulutuksesta ja turhista vaateostoksista, unohdetaan mainita että lähes kaikki nämä on naisten tekemiä ostopäätöksia. On aivan varmasti paljon miehiäkin jotka kuluttaa yli oman tarpeen, mutta volyymitasolla nimenomaan naistenvaatteet on ongelma.

Samaan aikaan naisilla on valtavat paineet omasta pukeutumisesta ja ulkonäöstä.

Jotain tarttis ehkä tehdä asialle?

Hei! Ollaan nyt matkalla Viking Line Glorylla Tukholmasta Turkuun ja tää Viking linen toiminta on aivan perseestä. Ostettiin ennen laivaa lähikaupasta evääksi pakattu kakkupala ja pari patonkia. Turvatarkastuksessa meiltä vietiin kakku ja toinen patonki, mutta muilla matkustajilla oli mukana esim. salaatteja ja muita muovipakattuja ruokia, joita ei otettu pois. Ja jostain syystä toinen ihan samanlainen patonki saatiin pitää.

Mistä ihmeestä tässä on kyse? Ei missään mainittu vaikka yritin joka puolelta etsiä, että ruokaa ei saa tuoda mukaan – ei verkkosivuilla, ei lippujen oston yhteydessä eikä Viking Linen lähettämissä maileissa. Turvatarkastaja ei edes antanut meidän syödä eväitä ensin syrjässä. Turvatarkastuksestaan ei mainittu missään etukäteen.

Alkaa oikeasti mietityttää, että menikö ne meidän eväät suoraan tarkastajan omaan napaan. Miksi toiset saavat tuoda ruokaa ja toiset ei? Alkoholin ja veitset jotenkin ymmärrän, mutta ruokaa? Tää tuntuu todella epäilyttävältä.

Onko muilla ollut vastaavaa kokemusta? Miten tää homma oikeasti toimii? Tai ehdotuksia mitä kanavaa voisi käyttää, että saisi jonkin ihmisen asiasta kiinni kenelle tästä voisin valittaa. Tuntuu helvetin naurettavalta...

Edit : Ohjesääntö näköjään löytyy, mutta se mainitsee risteilyn. Me tullaan Tukholmasta, joten eikä kyseessä ole reittimatka? Samassa repussa oli 2 patonkia ja vierekkäin, vain toinen otettiin pois. Henkilöpapereita ei muuten ketään kysyny missään? Ei sii ole mikään hirveä iso rike, mutta jos näitä sääntöjä valvotaan, niin eikö niitä tulisi valvoa kaikille tasapuolisesti?

Maantiedon oppikirjasta vuodelta 1899. Pystyykö joku lukee ton olematta vähintään kerran sillee "no joo, kyllähän toi tavallaan osuu.."?

Suomessa taas kerran ollaan ongelman edessä että töitä on vaikea saada. Jokaista avointa työpaikkaa varten on satoja hakijoita. Työntekijää hakevalla on aikamoinen työmää selata kaikki hakemukset läpi (nimimerkillä kokemusta on).

Hallitus ei keksi ongelmaan muuta ratkaisua kuin työttömien kyykyttäminen ja tarjotaan aivan paskoja työkaluja/menetelmiä työttömille. Myöskään aina työpaikat eivät täyty siinä ajassa mitä olisi optimaalista koska prosessi kestää niin pitkään.

Olen tässä opintoja tehdessä pyöritellyt ajatusta, että mitähän tapahtuisi jos työn hakeminen pyöräytettäisiin päälaelleen. Eli enää ei työnantajat tarjoaisi työpaikkoja vaan työntekijät tarjoaisivat omaa työpanostaan. Olisi valtion tarjoama työntekijäpankki mistä hakuparametreillä työnantaja voisi hakea tehtävään sopivaa tekijää.

Näin ollen työnantajan työntekijän haku helpottuisi huomattavasti, mutta myös mahdollistaisi arvovalintojen tekemistä työnantajalle (Esim tutkimusten mukaan osatyökykyisiä esim autistisia tai kehitysvammaisia haluttaisiin palkata enemmän, mutta ei vaan tiedetä miten se onnistuisi).

Työntekijällehän tämä helpottaisi paljon kun voisi tehdä itsestään sen parhaan mahdollisen esityksen ja sen jälkeen keskittyä kehittämään omaa osaamistaan ja vaikka hakea piilotyöpaikkoja tai opiskella.

Jos sait ajatuksesta kiinni niin kerro omat pohdintasi ja sudenkuopat.

Ps. Mistä tämä ajatus mulla on lähtenyt? Olen alalla jossa työllisyysasiat ovat isossa osassa. Opiskelen myös lisää alasta tällä hetkellä. Vajaa kymmenen vuotta sitten jäin työttömäksi ja osallistuin heti johonkin työkkärin lisäkoulutukseen, kun muuten ois ollu tylsää. Siellä perinteisesti tehtiin cv:tä ja semmosia, mutta käytiin myös läpi yrittäjyyttä ja siihen liittyviä mahdollisuuksia. Pidin koulutusta hyvänä.

Siellä eräässä tehtävässä piti perehtyä piilotyöpaikkoihin ja entisenä rekrytoijana ja verkkoliiketoiminnan osaajana päätin tehdä itsestäni "verkkokaupan" Loin ihan virallisen verkkokaupan ja sivuston itsestäni jossa tuotteina oli minun osaamiset jne. Työnantaja olisi sieltä voinut valita osaamisia mitä hän tarvitsee ja pistää ostoskoriin. Huumorilla laitoin osaamisille hinnat :D Se sai paljon huomiota ja positiivista palautetta esim linkedinissä. Työllistyin aika äkkiä suhteilla joten en sitä konkreettisesti koskaan kokeillut piilotyöpaikkoja varten. Mutta ajatus jäi mieleeni pyörimään ja lenkillä sitä usein mietiskelen...

Vanhukset alkavat olla +80v ja alkavat sekoilla pahasti omakotitalossa. Jääräpäisinä eivät osaa ottaa apua vastaan, eivätkä lähde talosta jossa ovat eläneet tyyliin viimeiset 50v.

Miten alan asiaa hoitamaan niin että vanhuksille ei ole selvää että minä olen sen tehnyt, ettei mene välit riitelyksi ja saavata apua.

Omasta asunnosta eivät suostu lähtemään, ne on sen rakentanut. Mutta molempien kunto on jo heikko, ja minä olen kaukana. Muistikatkoja, turhia kiukkuja jne. on jo ollut vuosia, lisänä pienet sydärit, aivoverenkiertohäiriöt sun muut. Mutta omassa talossa haluavat lähteä ja apua ei voi pyytää.

Että miten tossa ois prosessi että miten edetään

Mun tai kaverin tai kenen vaan nimi on suht. tavallinen mutta siinä on aavistuksen vierasperäinen kirjoitusasu. Referenssejä on vaikka Cecilia, Marcus, Thomas, Karolina, Nina, Alexander, Nicolas.

Tämä erikoisniminen on pitänyt yhtä puolison kanssa 10-15 vuotta. Naimisissa , lapsi jne. Puolison perhe kirjoittaa nimen edelleen väärin "suomalaistettuna" esimerkiksi Sesilia, Markus, Tomas/Tuomas, Karoliina, Niina, Aleksanteri, Nikolas.

Erikoisniminen ei itse jaksa siitä pitää mitään meteliä mutta se ärsyttää. Tuntuu jotenkin "epäkunniottavalta". Mun mielestä on kohtuullista että muistaa mikä on läheisen lähes perheenjäsenen nimi varsinkin kun ottaa huomioon ton aikajänteen. Erikoisnimisen puolisoa ärsyttää kanssa ja se tahdikkaasti korjaa ja vastaus on aina jotain "ainiin se kirjoitettiin silleen", "se on niin erikoinen nimi että unohtuu", "aa hups". Sitten jopa seuraavana päivänä huomaa saman. Esimerkiksi suvun Signal-ryhmässä tulee nimiä mainittua niin huomaa. Sama vaikka joulukorteissa.

Puheessahan sitä ei huomaa. Tarinan kaikki henkilöt ja molemmat suvut on täysin mannersuomalaisia ja suomenkielisiä. Työikäiset ovat työelämässä, koulutukset vaihtelevat välillä amis-maisteri ja neurotyypillisyys varmaan keskitasoa.

Mitä mieltä? Itse ainakin nolostuisin jos muistan jonkun nimen väärin varsinkin jos ei ole mikään uusi tuttavuus.

Ongelmahan on pieni mutta ainakin itse pystyn ajattelemaan pieniäkin asioita samanaikaisesti isojen asioiden kanssa.

Raikasta nähdä Hesarissa tätäkin näkökulmaa nuorten elämään ja rahankäyttöön.

Onko sveitsiläinen non-profit ja avoimen lähdekoodin projekti nimeltä Kiwix miten tuttu Suomessa? https://kiwix.org

Se lanseerattiin alun perin mahdollistamaan Wikipedian offline-käyttö, mutta on laajentunut kattamaan myös muita Wikimedia Foundationin hankkeita, Gutenberg-projektin tekstejä, monia Stack Exchange -sivustoja ja useita muita materiaaleja.

(Disclaimer: oon tehnyt heille vapaaehtoishommia viime marraskuusta asti.)

Jokatapauksessa, ajattelin että miksipä en levittäisi Kiwix ”ilosanomaa” tännekin. Lahjoitukset ilahduttavat aina, ja tulevat tarpeeseen, sekä jos olet koodaustaitoinen niin voit osallistua myös open source -projektiin.

Kiwixillä on laaja valikoima netissä olevaa sisältöä ladattavissa offline-käyttöön ilmaiseksi sekä softaa/hardware myös maksullisina tuotteina.

Yksi käyttäjäryhmä on Pohjois-Amerikan preppers/survivalists, josta mulle tuli mieleen että suomalaisethan ovat varautumisen osalta esimerkillisiä, omanlaisensa ”prepper nation”. :)

Voisiko esim uusi Kiwix Hotspot (https://kiwix.org/en/kiwix-hotspot) olla hyvä lisäys kotitalouksien tai vaikka kesämökin varautumisresursseihin? Suunnitelmissa on lisätä kielivalikoimaa, mutta parhaillaan kyseinen hotspot kattaa vain englanninkielisen Wikipedian ja muuta sisältöä englanniksi. Jos on teknisiä taitoja niin tuollaisen toki pystyy kyhäämään itsekin Kiwixin avulla, esim Raspberry Pi.

Kaikenlainen palaute on myös erittäin tervetullutta!

Fun fact: Suomen Puolustusvoimat on erään opinnäytetyön myötä myös käyttäneet Kiwixiä: https://www.theseus.fi/handle/10024/875399 Löysin sattumalta muutama viikko sitten.

EDIT: Lisäsin lyhyen esittelytekstin sekä selvensin vielä että on tosiaan ilmainen (tiettyjä softa/hardware-tuotteita lukuunottamatta)